Posted by s**lakari on 4/3/2005, 0:18:47, in reply to "Ja sitten improa" Tässä omani, täyssubjektivismiahan tää on, mutta kuiteski: Spontaneous Music Ensemble: Face to Face (Emanem) Alex von Schlippenbach Trio: Pakistani Pomade, Complete Combustion, Elf Bagatellen jne (FMP). Saapi valita, kaikki mainioita. Evan Parker trio: At the Vortex (Emanem). Aika free jatsikasta menoa näiltä vanhuksilta, ei se euro-impro mitään ripistelyä aina ole! Barry Guy: Statements for Bass and Violone (Incus). Maailman paras bassosoololevy. Ei kyllä taida just olla saatavilla, ei oo päässy cd:lle asti. Evan Parker, Derek Bailey, Han Bennink: Topography of the Lungs (Incus). Garage-improv. Holtiton meno, klassikko, ei saa cd:llä koska Derek ja Evan ei enää oo bestiksiä. Peter Brötzmann, Fred van Hove, Han Bennink: FMP 0130 (FMP). Garage-improv with humour. Timakkaa menoa. Paul Rutherford, Derek Bailey, Barry Guy: Iskra 1903 (Emanem). Kaikki mitä nää ehti ton nimekkeen alla tehdä on timanttia, kannattaa satsata. Enamenilla on kolmen CD:n setti. Tony Oxley: February Papers (Incus). Erittäin vaikuttava setti Oxleylta, harmi vaan ettei tätäkään saa CD:llä. Tossa nyt on aluksi. Voisihan tuohon lisätä lukuisia muita esim. John Stevensin tai Evan Parkerin lättyjä, mutta ei nyt jaksa. Brötzmannin Die Like a Dog quartet on kans hyvä, mut se on kai enempi free jazzia, ehkei enää improa. Tosin ketä kiinnostaa, hyvää juttua joka tapauksessa. Tääl tietty katsii käydä, jos oikeesti on kiinnostunut: http://www.shef.ac.uk/misc/rec/ps/efi/
hahaa!
- John Stevens ja Trevor Watts duona. Aivan täydellistä musiikkia, rytmisesti erittäin intensiivistä, kudos vaikuttaa pintapuolisesti hauraalta, mutta keskittyneen kuuntelun kautta paljastuu lujaksi kuin kallio. Stevens lienee kaikista impro-kannuilijoista se vaikuttanein, oli erittäin iso osa britti-impron syntyä, mutta kuoli jo 1994, piru vie.
Yhtä hyvää matskua ovat John Stevensin ja Evan Parkerin duot, Longest Night 1 ja 2 ja Corner to Corner, mutta näitä ei ole juuri nyt saatavilla.
Ja tietty onhan sitä nuorempaakin polvea, jäänyt vaan mun kuuntelussa hieman vähemmälle. Ns. toisen polven britti-impro porukkaa olis vaikka fonisti John Butcher, kitaristi Roger Smith jne.
Message Thread:
« Back to thread