Posted by s**lakari on 23/1/2005, 1:28:21, in reply to "Re: Huonoimmat levyt" --Previous Message-- No, kuinka ollakaan koko tämän aiheen pointti on ikäänkuin tuossa. Listata levyjä, joita itse kukin pitää huonona. Olen itsekin aika kauan harrastanut tuota ajatusmallia musiikin suhteellisuudesta, ja siitä, että kuinka kaikesta löytyy jotain hyvää ja niin eespäin. Nytpä en vain enää jaksa, vaan ladon vain tiskiin läjän levyjä joista en pidä. Tila on avoin kommenteille koskien näitä levyjä, mutta en kuitenkaan mielelläni lähtisi enää tälle, "kaikki on suhteellista" -lätinälinjalle. Tuo taitaa olla taas sellainen itsestäänselvyys. Aina löytyy jostain musiikkia, jota ehkä pitää huonompana kuin jotain muuta. Ei liene vaikea löytää tuhansia paljon huonompia levyjä kuin nuo listassani. Pointti kun kuitenkin oli se, että kyseessä ovat nimenomaan jazz-levyt, ja vielä sellaiset jazz-levyt, jotka nyt mieleeni pälkähtävät. Eli taas kerran, omakohtaisilla vesillä kuljetaan, ja hyvä niin. : Esimerkiksi Peter Totta. Siksipä juuri on kiva joskus pureutua niihin, joista ei pidä. Esim. Die Like a Dog Quartetin levyt ovat aivan täydellistä musiikkia, ja Chicago Tentet on rautaa, varsinkin livenä. Siksipä mua ihmetyttääkin tuon Atlanta Concertin lepsuus. Hamid Drake jolkottaa omilla löysillä poluillaan, samalla kun Brötzmann tuuttaa keuhkojansa pihalle. Ehkä session ongelma onkin Draken taipumus soittaa joskus omituisen lungisti ja innottomasti. Mikä on ihmeellistä juuri siksi, että toisaalla hän voi soittaa kuin jumala. Jep jep, kaikki varsin totta, mutta se fakta ei kuitenkaan neutralisoidu, että minä en saa tuosta levystä paljoa irti. Suurin syy siihen on se, että se ei mielestäni svengaa. Komedan sävellyksethän ovat hienoja, mutta tuo bändi ei vaan tee minulle mitään. : Sen jälkeen monet ovat kulkeneet näitä Siis mitä? Miten olisi voinut? Tarkoitatko tuossa vaiheessa eurooppalaisen jatsin kehitystä vai mitä? Aivan salettiin on jo tuollon ollut rumpaleita, jotka ovat osanneet svengata. Ja kyllä minun mielestäni esim. Chrisse Schwindt soittaa selkeästi paremmin For Friends and Relatives -levyllä. Ja en siis tarkoita varsinaisesti tekniikkaa, vaan nimenomaan tatsia, svengiä ja fiilistä. Kello on puol kolme aamuyöllä, meitsillä on kiva flunssa, väsyttää ja noin pois päin, joten jätän nyt tähän. Palataan asiaan heti pian.
: Musiikin huonous on aika suhteellista, mikä
: tulee hyvin esille listastasi.
: Mikään
: listaamistasi levyistä ei ole oikeastaan
: todella huono, jos vertailukohdaksi otetaan
: vaikka kaikki se musiikkimössö, jota eri
: tuuteista tulvii.
: Brötzmann on tehnyt niin paljon levyjä, että
: kaikki niistä eivät mitenkään voi olla yhtä
: hyviä tai yhtä koskettavia.
: Sitten tuosta Astigmaticista. Se on
: todellakin levy, jota monella taholla on
: kiitetty, ei vähiten Cookin ja Mortonin
: levyraamatussa "The Penguin Guide to
: Jazz on CD". Kuuntelin ihan äsken levyä
: uudelleen ja kyllä se minusta oikeasti
: hyvältä ja jopa mielenkiintoiselta
: kuulostaa. Tietenkin kaikki nämä vanhat
: klassikot kärsivät siitä, että meillä ei ole
: mahdollisuutta kuunnella niitä tuorein
: korvin. Emme siis voi saada vaikkapa
: Armstrongin Hot Five & Seven-levyistä
: samaa elämystä kuin he, jotka kuulivat ne
: uusina omana aikanaan. Kuitenkin olisi
: mieletöntä väittää niiden olevan sen
: perusteella "huonompia" kuin joku
: ns. "uusi" musiikki. Samaa koskee
: kai Astigmaticia, joka oli kai eräs
: ensimmäisistä todella omaperäisistä
: eurooppalaista levyistä, siis vuonna 1965.
: samoja polkuja.
:
: Myös Rune Carlsson kuulostaa minun korviini
: ihan pätevältä. Tuli mieleen, että hänen
: soitossaa on iduillaan sellainen
: eurooppalainen jazzrumputyyli, jonka eräs
: hieno edustuja on Jon Christensen. Jotain
: samaa olin siis Carlssonin soitossa
: kuulevinani. Sitä paitsi, kuka olisi vuonna
: 1965 voinut soittaa "paremmin"?
Message Thread:
« Back to thread